Neljä päivää pussikeittoja! Nälkä ihan koko ajan. Koko ajan ruoka mielessä. Olo on voimaton ja haluton. Olen myös erittäin ärtynyt. Eikä oloa paranna lainkaan se, että viime yönä alkoi menkat. Se saa mut tuntemaan oloni vielä keljummaksi. Vatsa on turvonnut, niin kuin aina tähän aikaan kuukaudesta. Koska juon paljon nestettä, niin vessassa on juostava usein. Yleensäkin tämä aika kuukaudesta on sellaista, että vessassa juoksee jo muutenkin tiuhaan, ja nyt sitten vielä tämä.
Tänään maistelin sellaisesta monipakkauksesta soppia ja pirtelöitä. Muuten on kaikki mennyt alas, mutta parsakaalin makuinen ei maistunut. Jälleen kerran jouduin toteamaan, että parsakaali ei uppoa tähän naiseen. Yrityksestä ei ole kiinni, olen todellakin yrittänyt sitä syödä – ja yök! Sitten päätin, että kun olotila on muutenkin kyseenalainen, niin en ainakaan pahenna sitä pahalla ruualla.
Itseäni tsempatakseni olisin punninnut itseni, mutta joko vaaka ei näytä mun lukemia, se on rikki tai siitä on loppunut patterit. Tein miehelleni ilmoituksen asiasta.
Meidän perheessä on aina ollut tärkeää yhteiset ateriat. Nyt en pysty haistelemaan lihapullia ja muita herkkuruokia, joten syön yksin – sekin masentaa.
Olen myös huomannut, että mä todellakin oon lihansyöjä. Odotan sitä päivää kun saan taas lihaa suuhuni, ihan mitä vaan. Kaikki liha kelpaa.