Avainsana: pussikeitto

Olo on kuin ilmapallolla

Neljä päivää pussikeittoja! Nälkä ihan koko ajan. Koko ajan ruoka mielessä. Olo on voimaton ja haluton. Olen myös erittäin ärtynyt. Eikä oloa paranna lainkaan se, että viime yönä alkoi menkat. Se saa mut tuntemaan oloni vielä keljummaksi. Vatsa on turvonnut, niin kuin aina tähän aikaan kuukaudesta. Koska juon paljon nestettä, niin vessassa on juostava usein. Yleensäkin tämä aika kuukaudesta on sellaista, että vessassa juoksee jo muutenkin tiuhaan, ja nyt sitten vielä tämä.

Tänään maistelin sellaisesta monipakkauksesta soppia ja pirtelöitä. Muuten on kaikki mennyt alas, mutta parsakaalin makuinen ei maistunut. Jälleen kerran jouduin toteamaan, että parsakaali ei uppoa tähän naiseen. Yrityksestä ei ole kiinni, olen todellakin yrittänyt sitä syödä – ja yök! Sitten päätin, että kun olotila on muutenkin kyseenalainen, niin en ainakaan pahenna sitä pahalla ruualla.

Itseäni tsempatakseni olisin punninnut itseni, mutta joko vaaka ei näytä mun lukemia, se on rikki tai siitä on loppunut patterit. Tein miehelleni ilmoituksen asiasta.

Meidän perheessä on aina ollut tärkeää yhteiset ateriat. Nyt en pysty haistelemaan lihapullia ja muita herkkuruokia, joten syön yksin – sekin masentaa.

Olen myös huomannut, että mä todellakin oon lihansyöjä. Odotan sitä päivää kun saan taas lihaa suuhuni, ihan mitä vaan. Kaikki liha kelpaa.

Ekat pussikeittopäivät

Tilasin siis heti maanantaina terveyskeskuksessa käynnin jälkeen kasan pussikeittoja. Niitä olen nyt syönyt ja yrittänyt toimia ohjeiden mukaan. Nyt jo on ollut muutama sellainen tilanne, että hupsis!

Aika tiukka olen ollut näiden pussien kanssa. Mutta lisäksi tulisi syödä 500g kasviksia, 150g raejuustoa/200g rahkaa/100g lihaa, kanaa. Hedelmiä ei saa syödä, eikä papuja. Lisäksi tulisi ottaa ruokalusikallinen oliivi- tai avokado-öljyä. Pari litraa nestettä ainakin päivässä ja osa voi olla vaikkapa kivennäisvettä ja kyllä se kahvikupillinenkin päivässä sallitaan (ilman valkaisua ja makeutusta). Lueskelen ohjeita vähän joka tilanteessa omaksuakseni kaiken tärkeän. Eilen söin kanasalaatin lounaaksi, enkä huomannut että siinä oli ananasta, ennen kuin vasta loppuvaiheessa. Söin 100 g kanaa ja silti söin myös rahkaa. Annan tämän anteeksi ja ajattelen, että seuraavalla kerralla olen tarkempi.

Lähes koko ajan on nälkä. Juon vettä jatkuvasti ja huomaan kaipaavani napostelua. Tähän oivana apuna on porkkanat, napostelen sitten niitä. Eilen hain Hyvinvoinnintavaratalosta tilaamiani keittoja. Tilasin vähän kaikkea, nyt maistellaan ja yritetään nauttia siitä vähästä mitä on.

Perhe saa itse huolehtia syömisistään, nyt en oikein pysty laittamaan ruokaa. Tekee pahaa katsoa ja ennen kaikkea haistella ruokaa. Kyllä tässä vielä selviämistä on. Muutama tilanne tulossa ennen joulua, jotka ovat varsin haasteellisia töissä.

Tarina alkaa

Keväällä ensimmäisen kerran oli lääkärin kanssa puhetta laihdutusleikkaukseen menemisestä. Varasimme uuden ajan, jossa puhuimme asiasta tarkemmin. Keski-ikäisenä sitä alkaa jotenkin tajuta oman rajallisuutensa ja vielä kun alkaa tulla jos jonkin moista kremppaa, joissa huomattava ylipaino voi olla haittatekijänä. Jos vähänkin saisi painoa pois, niin olo paranisi, jaksaisi paremmin ja ehkäpä vielä pääsisi kävelemään muutaman kymmenen vuoden päästä. Tästä mistään ei tietenkään ole takeita, mutta yrittää kannattaisi kyllä.

Kyllä, laihduttaa olen yrittänyt useasti ja monin eri tavoin. Ihan ehdottomasti parhaiten mulle sopi Painonvartijat. Siellä oli ryhmän tuki, viikoittainen kontrolli ja asia esillä jatkuvasti. Sen avulla onnistuin pudottamaan 20 kiloa. Mutta sitten kun Painonvartijat lopetti Suomessa, niin paino on tullut takaisin korkojen kanssa. Yksin laihduttaminen on kovin vaikeaa!

No niin, lääkäri sitten kirjoitti lähetteen ja minä jäin tutustumaan asiaan ja odottelemaan. Luin kaikkea asiaan liittyvää, mitä löysin lähinnä netistä. Kuukausi sitten prosessi lähti käyntiin kunnolla kun kävin ravitsemusterapeutin vastaanotolla ja sisätautilääkärillä. Minulta puuttui vielä vähäenerginen pussikeitto-dietti (ENE), joten se täytyy suorittaa ennen leikkausjonoon pääsemistä. Eli jos kaikki menee hyvin, ENE onnistuu ja mulla riittää edelleen halua, niin leikkaus voitaisiin tehdä noin vuoden päästä.

Terveyskeskuksesta löytyi aivan ihana sairaanhoitaja, joka lähti kanssani aloittelemaan tätä matkaa. Hän neuvoi mitä kaikkea tähän kuuluu, miten kannattaa toimia, mistä pusseja saa ostettua edullisimmin ja mistä hän on itse tykännyt. Hänen luonaan käynti oli ehdottomasti hyödyllinen ja kannustava. Hän lupasi kulkea tämän jakson rinnallani noin 4 viikkoa siten, että meillä on aina välillä tapaamisia. Lähtöpaino on 109 kg ja ENEn avulla tulisi pudottaa painoa 7%, eli pyrimme tämän jakson aikana 8 kg pudotukseen (prosenttilaskun  mukaan sehän on tarkalleen 7,63 kg).

Näillä evästyksillä siis ENE-pussikauppaan 😉